Työskentelen vanhusten kanssa. Vanhukset ovat pääosin dementoituneita siellä, missä olen. Dementoitunut vanhus ei ole tässä ajassa. Jotkut eivät muista edes nimeänsä. Emme voi puhua kaikista vanhuksista samalla tavalla. Se on mahdotonta. Voimme puhua tuon ja tämän sairauden vaivaamista vanhuksista. Heidän hoitonsa on erilaista. Jokaisen vanhuksen hoitosuunnitelma on erilainen. Ne vanhukset, joista mediassa puhutaan, ovat mitä ilmeisimmin dementoituneita. Kukaan hoitaja, jolla ei ole silmiä selässä, ei voi vahtia heitä. Nämä vanhukset tekevät selän takana uskomattoman ihmeellisiä juttuja sekunneissa! Millään taikatempulla tai ilveellä hoitajia ei saada lisää mihinkään. Eikä niitä silmiä selkään. Eikä hoitajille uusia selkiä... Omaiset. Tulkaa laitoksiin useammin katsomaan äitiänne, isäänne, vaarianne, mummoanne. Tulkaa hoitamaan heitä pari päivää/viikkoa putkeen. Kuunnelkaa heitä. Kuunnelkaa heitä oikeasti. Pysähtykää kuuntelemaan. Olkaa heidän kanssaan. Se on parantava voima. Voi olla, että siellä vanhuksen sisällä ei ole kukaan kotona. Ei se, jota etsitte. Mutta olette läsnä. He olivat läsnä teille. Suurkiitos teille omistautuville sukulaisille, jotka jaksatte huolehtia omaisistanne ja olla meidän hoitajien tukena! Te tiedätte, mitä hoitajat tekevät. TEISSÄ ON VOIMAA!! Sitä kaikki vanhukset tarvitsevat. He ovat meidän äitejämme, meidän isiämme, meidän mummojamme ja vaarejamme. He kaipaavat viimeiseen hetkeen saakka lapsiaan.

  Tulin kerran kesällä junalla mukavan viikonlopun vietosta ja katsoin junan ikkunasta ohikiitäävää maisemaa. Oli aurinkoinen ilta, pellot ja talot ja metsänreunat kylpivät ilta-auringon valossa.

 

  Pellolla seisoi peura ja katsoi junaa, joka vilisti ohi. Minusta tuntui, että peura katsoi juuri minuun.

 

  Yhtäkkiä tunsin niin valtavaa onnentunnetta, että kädessäni oleva kirja putosi lattialle ja minun oli haukottava henkeäni! Kyyneleet virtasivat silmistäni ja vatsassani lentelivät pienet perhoset.

 

  Hetki oli lyhyt, mutta muistan sen ikuisesti.

 

  Oli kuin jotain alkukantaisen mystistä ja ikuista olisi koskettanut tuossa hetkessä - tunne oli jumalainen ja täynnä rakkautta.

 

  Tiedän, että voin kokea tuon saman tunteen uudelleen - jos vain pystyn taas heittäytymään täysillä tässä olevaan hetkeen ja unohtamaan täydellisesti hetkeksi oman egoni ja sen typerät vaatimukset.

 Löysin elämäni miehen. 

 

Hän ei löytänyt minua.

 

Olin kuuntelemassa orkesteria Korjaamolla taannoin.

 

Vieressä oli sakkia, toki. Paljon.

Joku haisi tosi paljon hielle. TOSI paljon. Ihan häiriöksi asti.

 

Haju saatiin orientoitua yhteen tiettyyn tyyppiin, jonka yllä oli selkeä neulepaita. Ilmeisesti sekoiteneuletta. 

Tuli nääs mieleen, että kannattaako konserttitilanteeseen laittaa paitaa, jonka jo etukäteen tietää vetävän hikeä puoleensa, tai että  kannattako jo tietäessään haisevansa, lähteä konserttiin.....

Haju oli meinaan aika mahtava, tuolleen lähietäisyydeltä nautittuna.Haju ei ollut mieto, vaan MAHTAVA. Se sai hengittämään suun kautta.

 

Asiaa ei auttanut, että tähän hien hajuun sekoittui toiselta puolelta pesemättömän peniksen haju....eli virtsan tuoksuinen penis.....housujen läpi tuollainen tuoksu on aika vahva sitten. Ei jaksaisi oikein ajatella sitä.

 

Olenko herkkä? No en mielestäni, koska teen vanhustyötä elääkseni ja saan haistaa kaikenlaisia tuoksuja päivittäin - jotenkin en vain ymmärrä, että joudun haistamaan tätä myös 'ulkona'.....

 

Äh, olenkohan liian herkkä? Häh? Mitä?

 

Tykkään pitää ristiriipusta kaulallani, mulla on niitä muutamia, yksi lemppareista on irlantilainen 'aurinkoristi' (ristin yläosassa on pyörylä).

En ole uskonnollinen enkä kuulu kirkkoon. Uskon kuitenkin johonkin. 'Jumalan' olemassaoloon, oli se nyt mikälie. Rakkaus se varmaan on!

Eräs tyyppi oli kerran närkästynyt siitä, että pidin ristiä enkä kuitenkaan uskonut sen ristin olevan mulle juuri Jeesuksen symboli....puh ja pah. En silloin vielä osannut tarkentaa 'uskoani', ja jäin miettimään, että mitä hittoa se mulle nyt sitten tarkoittaa? Ja mitä se ylipäätään tarkoittaa, meille ihmisille?

Nyt osaan.

Minulle risti tarkoittaa: pohjoinen-etelä-itä-länsi. Tai: ylhäällä('taivaassa') ja alhaalla(maan päällä) - menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Kaikki on tässä ja nyt. Maapallo. Minä olen sinä.

Löysin heinäkuun alussa Aamulehden blogeissa Vesa-A:n blogin, jossa käsiteltiin ristin symboliikkaa, oli aika mukavaa löytää (myös) tämä 'artikkeli', koska risti on niin ristiriitainen juttu monelle ihmiselle...

Lainaan blogista muutaman lainatun lauseen: Tanskalainen historioitsija ja symbolien ja merkkien tuntija Sven Tito Achen mainitsee kirjassaan "Symboler omkring oss" seuraavaa:

"Ei kristityt käyttivät ristiä maagisena merkkinä....Sen kaksi toisensa leikkaavaa viivaa suojelivat, toivat hyvää onnea." "On epätodennäköistä, että Jeesuksen kuolemaa seuranneina kahtenasatana vuotena kristityt olisivat käyttäneet ristiä."

Oxfordin yliopiston Companion Bible sanoo asiasta: "On...todistettu, että Herra surmattiin pystyssä paalussa eikä kahdessa ristiin pannussa hirrenkappaleessa." Varsin epätodennäköistä siis, että Jeesus olisi surmattu jollain ristillä. Risti uskonnollisena symbolina on lainatavaraa ns. pakanauskonnoista.

Mutta sitten loppujen lopuksi: who cares? Symboleja on aina käytetty, varsinkin pakanasymboleja, kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin, lukekaa vaikka Hans Biedermannin Suurta Symbolikirjaa (toimittanut Pentti Lempiäinen, WSOY)

Siitä löytyy kivoja tatskakuvia käyttöön....:D